60–69 -vuotiaista puhutaan nuorina iäkkäinä, 90 täyttäneistä hyvin vanhoina iäkkäinä.
–Vanheneminen alkaa keski-iästä ja etenee pikkuhiljaa. Vanhuus on kehitysvaihe, jossa opetellaan luopumaan. Kokemus siitä on yksilöllinen, vanhenemme eri tavalla, Tupeli totesi. –Elintoiminnot heikkenevät ja hidastuvat, asioiden käsittelynopeus ja joustava älykkyys vähenevät ja aktiivisen muistin käyttö hankaloituu. Myös luonteen joustavuus vähenee, joten iäkkäät ovat kankeampia lähtemään uusiin asioihin. Resilienssi eli sietokyky muuttuu. Se voi myös lisääntyä vaikeiden asioiden myötä.
Vireyden ylläpitämisessä liikkuminen ja käsien hienomotoriikan ylläpitäminen on tärkeää. –Aivoja kannattaa vaivata. Opiskelu, hankalien tekstien lukeminen, ihmissuhteiden ylläpitäminen ja epämukavuusalueelle meneminen vireyttävät aivotoimintaa.
–Jos on hankala olo, luonto auttaa. Rauhoittava vaikutus on myös kulttuurilla: musiikilla, maalauksella, käsitöillä.
MUUTOKSET ja suunnitelmat vanhuuden varalle kannattaa tehdä siis ajoissa, esimerkiksi eläkkeelle jäämisen ja asumisjärjestelyiden suhteen. –Eläköitymisen jälkeen joutuu rakentamaan identiteettinsä uudestaan. Tekemisen löytäminen on tärkeää, mutta pitkän työputken jälkeen voi olla väsyneempi kuin tajuaakaan. Voi olla omat iäkkäät vanhemmat ja lastenlapset, joiden välillä joutuu sukkuloimaan. Ensin on kuitenkin huolehdittava itsestään, että jaksaa huolehtia muista.
Tupeli kannusti puhumaan kaikista asioista, myös vaikeista, ja kertomaan toiveistaan hoidon ja kuoleman jälkeisten asioiden suhteen. Hän kehotti tekemään sovinnon läheisten ja oman eletyn elämänsä kanssa, ja miettimään myös hengellisiä kysymyksiä.
Vanhuuteen sopeutumisessa auttaa tiedon hankkiminen ja vastuun ottaminen itsestä. –Kaikki tunteet ovat sallittuja. Sopeutuminen voi kulkea masennuksen kautta. Se kertoo, etten kestä tätä tilannetta, jotain täytyy muuttaa. Sopeutuminen tapahtuu vähitellen, tässä voi muistaa, että saa olla keskeneräinen. Vaikeat ja onnelliset kokemukset sulautuvat eheäksi kokonaisuudeksi. Huonot kannattaa käsitellä, että niistä pääsee eteenpäin.
Tavoitteena on riittävän hyvä vanhuus. –Itseluottamus heikkenee usein iän myötä. Ihmisarvo ei riipu tekemisestä, omistamisesta tai ulkonäöstä. Täytyy elää tässä ja nyt. Vanhaksi eläneet ovat useimmiten uteliaita ja huumorintajuisia.
Tärkeäksi tehtäväksi Tupeli nosti rohkaisun ja toivon ylläpitämisen. –Sanotaan nuoremmille, että kyllä tästä selvitään, on aina ennenkin selvitty.
Hyväkuntoinen elää pidempään
AHTI Honkola totesi hyvän terveydentilan koostuvan psyykkisestä, fyysisestä, sosiaalisesta ja hengellisestä terveydestä. Hän oli erittäin huolissaan fyysisen kunnon laskemisesta ja ylipainon lisääntymisestä kaikissa ikäluokissa. –Hyväkuntoinen elää pidempään. Jokainen askel on eduksi. Kestävyys-, lihaskunto, intervalli-, tasapaino-, venyttely- ja mentaaliharjoittelu kuuluvat urheilijoiden ohjelmaan, mutta niitä tarvitsee jokainen.
Tietoa oikeista elintavoista ja liikuntapaikkoja on, mutta harrastuksen vireillä pitäminen on avainkysymys.
–Tiedosta perimä sekä tupakan, liikkumattomuuden, ylipainon, alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden vaikutus terveyteesi. Myös unen ja ravinnon merkitys hyvinvoinnille on suuri, hän evästi.
Koska istuminen on vaaraksi terveydelle, Honkola nostatti yleisöä ylös penkistä, ja näytti lihaskunto- ja venyttelyliikkeitä, jotka kansalaisopiston rehtori Titta Väänänen antoi osallistujille kotitehtäviksi.
HEIKKI ja Liisa Kyrönlahti pitivät illan antia mielenkiintoisena. Erityisesti liikunnan ja ruokavalion merkitys nousi esille. –Liikkua pitää, oma rytmi ja voimavarat huomioiden. Ei kannata vertailla tekemistään muihin ja liikaa lähteä rynnimään. Kaikkea pitää olla sopivassa suhteessa, Heikki Kyrönlahti pohti.
Eläkkeellä olevat Kyrönlahdet käyvät joka aamu noin tunnin mittaisella kävelyllä, ja iltapäivällä ehkä toisen, lyhyemmän lenkin. Vanhuuteen on varauduttu pohtimalla asioita. –Kyllä sitä miettii, mitä tapahtuu, kun ikää tulee, ja alkaa kompastua mattoihin. Vähän pelottaa, miten vanhustenhoito siinä vaiheessa toimii.
Esimerkiksi hoitotahdosta ja omaisuuden kohtalosta on perheen kesken puhuttu. Kotona asutaan mahdollisimman pitkään. –Siellä pärjätään vaikka pyörätuolin kanssa, Liisa Kyrönlahti totesi.
Kyrönlahdet aikoivat kokeilla tilaisuudessa annettuja läksyjä kotona.
